Joka kerta laitosvierailulle lähtiessä jännittää. Jokainen paikka on erilainen: yksikkö voi sijaita kaupungin keskustassa tai maaseudulla soratien päässä kaukana kaikesta. Ulkomuodoltaan se voi olla tavallinen omakotitalo, komea vanha kyläkoulu tai tyypillisempi ”laitosrakennus”. Yhteistä kaikille Ossi-hankkeen laitosvierailuille on ollut sydämellinen vastaanotto.
Työelämäyhteistyö oppilaitosten ja lastensuojelulaitosten välillä oli alusta saakka yksi Ossi-hankkeen tärkeistä tavoitteista. Alun perin kyllä suunniteltiin, että se sujuisi hieman eri tavalla: järjestäisimme isoja alueellisia koulutuspäiviä, joiden kahvitauoilla ja työpajoissa hankkeemme opettajilla olisi hyvin aikaa keskustella ja verkostoitua eri lastensuojelulaitosten edustajien kanssa. Korona kuitenkin sulki Suomen samoihin aikoihin hankkeen alkamisen kanssa, ja on ollut riesanamme siitä saakka. Kun koulutukset muuttuivat palluroiksi teamsissa, piti työelämäyhteistyölle keksiä toinen tapa. Päätimme jalkautua ja pyrkiä vierailuille kaikkiin mahdollisiin Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseviin lastensuojelulaitoksiin : yhtälailla pieniin ammatillisiin perhekoteihin kuin isompiin lastensuojeluyksiköihin. Välillä koronatilanteen huonontuessa vierailut ovat olleet tauolla, mutta tähän mennessä olemme ehtineet vierailla noin kolmessakymmenessä lastensuojeluyksikössä.
Jokainen lastensuojeluyksikkö eroaa toisistaan paitsi asiakaskuntansa, myös miljöönsä ja rakennuksensa perusteella. Vain harva rakennus on alun perin rakennettu lastensuojeluyksiköksi. Osa on rakennettu laitosrakennuksiksi eli ne ovat aiemmin toimineet vaikkapa kouluina tai vanhainkoteina. Osa on tilavia omakotitaloja, ja löytyypä joukosta muun muassa entiset keuhkotautiparantolan lääkärien asunnot. Vierailujemme uusimmat ja moderneimmat tilat ovat olleet Limingan koulutuskeskuksen vain muutamia vuosia vanhat rakennukset, joissa turvallisuus ja käytännöllisyys oli mietitty todella tarkkaan.
Mikä lastensuojeluyksikön rakennus on ollut alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan TOP 3
1 Koulu
2 Vanhainkoti
3 Omakotitalo
Laitosvierailujemme tarkoitus on ollut keskustella alan tilanteesta, haasteista ja hyvistä kokemuksista, ja näiden keskustelujen perusteella ovat syntyneet ideat moniin raportteihimme. Tietyt teemat, esimerkiksi nuorten psykiatrisen hoidon saamisen haasteet, alkoivat toistua useammalla vierailulla ja päätimmekin kysyä aiheesta kaikkiin laitoksiin suunnatulla kyselyllä. Kyselyjet vahvistivat havainnon yleisyyden, ja kirjoitimme niiden perusteella raportin.
Työelämäyhteistyön kehittämiseksi vierailuilla on minun ja Sannin mukana ollut myös hankkeemme opettaja eri oppilaitoksista. Opettajat ovat olleet kiinnostuneita harjoittelukokemuksista ja ajatuksista opetuksen kehittämiseksi. Ehkä tärkeintä on ollut kontaktien luominen molemminpuolisesti. Oppilaitokset tottuvat helposti käyttämään tiettyjä, tutuksi tulleita yksiköitä eikä tavallisessa opetustyössä ole aikaa aktiivisesti etsiä uusia harjoittelupaikkoja. Hankkeen vierailujen palautteen perusteella olemme myös koonneet eri oppilaitosten yhteystiedot listaksi lastensuojelulaitoksille.
Pyysin opettajia kertomaan omia kokemuksiaan vierailuista:
”Työelämäyhteistyö tiivistyi ja pääsi luomaan uusia työelämäkontakteja. Lastensuojelun sijaishuollon ajantasaisen tietojen saaminen ja oman asiantuntijuuden päivitystä. Käynneillä sai tietää laitosten käytäntöjä ja ajantasaisia haasteita. Pääsi näkemään entisiä opiskelijoita lastensuojelun kentällä. Se oli mahtavaa! Lastensuojelun tarpeisiin liittyvän opintojakson yhteinen tekeminen toteutui juuri laitosvierailuihin perustuen. Saimme työelämältä opetusvideoita opintojakson sisältöön.”
”Parasta laitosvierailuissa oli mahdollisuus tutustua laitosten arkeen ja kuulla työntekijöiden ajatuksia ja toiveita Ossin koulutuksiin. Omin silmin nähtynä mielikuva laitoksista on aivan erilainen kuin mitä se olisi ollut, jos laitoksiin olisi tutustunut mm. netin kautta. Lisäksi vierailuiden aikana oli mukava kuulla, millaisia harjoittelijoita laitoksissa on ollut ja millaisia odotuksia laitoksissa on opiskelijaharjoittelijoiden suhteen ja ottavatko he ylipäätään vastaan harjoittelijoita. ”
”Minulle henkilökohtaisesti lastensuojelun sijaishuolto ei ollut ennen hanketta kovinkaan tuttu, koska työurani on keskittynyt pääasiassa mielenterveys- ja päihdetyöhön osastoilla. Tämän vuoksi laitosvierailut ovat avanneet minulle sijaishuollon arkea monella tasolla. Olen kokenut vastaanoton hyvin lämpimänä ja avoimena, mitä kautta yhteistyön tekeminen lisä- ja täydennyskoulutusten mm. suunnittelun ja toteutuksen osalta on tulevaisuudessa yhä jouhevampaa. Lisäksi harjoittelupaikkojen osalta tehtävä yhteistyö on edistynyt vierailuiden kautta kun olen saanut tietoon yksikköjä, jotka ottavat jatkossa entistä enemmän mielellään opiskelijoita vastaan.”
”Vierailut mahdollistivat tutustumisen sellaisiin sijaishuollon yksiköihin, joissa en ollut aikaisemmin käynyt. Niiden aikana kuulin sijaishuollon ajankohtaisista kysymyksistä iloineen ja suruineen sekä tutustuin henkilökuntaan. Tätä tietoa voin hyödyntää opiskelijoiden ohjaamisessa erilaisissa tilanteissa kuten esim. harjoittelut, oppimistehtävät, opinnäytetyöt, kesätyösuunnitelmat, työelämään siirtyminen. Nyt on helpompi lähestyä sijaishuollon toimijoita, kun tuntee henkilökohtaisesti ja voin rohkeammin pyytää heitä vierailulle kertomaan opiskelijoille sijaishuollosta tai tehdä yhteistyötä esimerkiksi koulutus- ja hankevalmisteluissa. Vierailut lisäsivät ymmärrystä siitä, ettei koulutus voi toimia yksin omana saarekkeena. Me tarvitsemme työelämän asiantuntijoita, kokemustoimijoita, kouluttajia/ opettajia ja kehittämistyötä tekeviä mukaan yhteistyössä kouluttamaan uusia ammattilaisia.”
”Aivan upea kädenojennus eri yksiköiltä, että ovat ottaneet meitä vastaan. Olemme päässeet paikan päälle näkemään ja kuulemaan heidän toiminnastaan. Tämä on paljon avartavampaa kuin lukea pelkästään nettisivujen kautta. Opetuksen kehittämisen kannalta on ihan eri asia kertoa opiskelijoille työskentelystä sijaishuollon laitoksissa, kun on nähnyt minkälaisia ne ovat niin fyysisesti kuin toimintatavoiltaankin. Mistä arki koostuu, minkälaisia haasteita he näkevät lastensuojelun nykytilanteessa jne. Vaikka on vuosien varrella käynyt opiskelijoiden työelämäjaksojen puitteissa useassa eri laitoksessa Oulun seudulla, laitosvierailut ovat luoneet paljon uusia kontakteja ja mahdollisuuksia opiskelijoiden työelämäjaksoille. Samoin on voinut saada suoraa palautetta/toiveita eri oppilaitosten opetussisältöjen painopistealueisiin. Opettajana on myös helpompi kysyä oppitunneille vierailijoita. Yhteisen kahvittelun äärellä on syntynyt monipuolista keskustelua. ”
Hankkeessa meillä on ollut mahdollisuus viedä ”kentän ajatuksia” niin ministeriön, kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden työntekijöille, ja sitä olemme tehneetkin. Millaisia ajatuksia kentällä sitten on? Suuri huoli on lasten avun saaminen lastensuojelulaitoksen ulkopuolella eli psykiatrian palveluissa, päihdepalveluissa ja jälkihuollossa. Myös asiakasprofiilin muutokset huolettavat: moni yksikkö on sulkenut päihteillä oireilevat nuoret pois profiilistaan. Tämä johtaa päihdeongelmiin erikoistuneisiin yksiköihin, mikä toki mahdollistaa ohjaajien kouluttautumisen ja muiden tukipalveluiden tarjoamisen juuri tähän ongelmaan liittyen. Toisaalta se mahdollistaa päihteitä käyttävälle nuorelle maanlaajuisen verkostoitumisen asumalla samassa paikassa saman ongelman omaavien kanssa.
Ennaltaehkäisevien palveluiden hoitovelka näkyy valitettavan usein viimesijaisessa palvelussa, kuten lastensuojelun sijaishuollossa. Monelle nepsylapselle apua on haettu turhaa jo lapsuudesta asti. Liian monelle tarkkaavaisuushäiriön ja neurokirjon tai lievän kehitysvamman diagnoosi tehdään vasta sijaishuollossa 16-17 -vuotiaana. Tällöin koulunkäynnissa on yleensä jo suuria motivaatio-ongelmia ja omaa oloa on voitu alkaa helpottaa laittomilla päihteillä. Yksinäisyys, itsetuhoisuus ja masennus ovat tuttuja asioita sijaishuollon ohjaajille. Sijaishuollossa hoidetaan myös koulukiusaamisen ja vanhempien hoitamattomien mielenterveysongelmien seuraamuksia.
Vaikka yksiköitä ja laitoksia on monennäköisiä, ne ovat lopulta vain seiniä. Sijaishuollon vaikuttavuus muodostuu sen ihmisistä eli ohjaajista, perhekotivanhemmista ja perhehoitajista. Aikuisista, jotka jaksavat motivoida nousemaan sängystä, patistavat kouluun ja auttavat näkemään elämässä valoa ja toivoa. Huolehtivat, ruokkivat ja soittelevat perään. Toimivat salapoliiseina yrittäen nähdä masennuksen, huorittelun tai raivon taakse: mikä voisi helpottaa ja mistä olisi apua.
Kiitos, teihin tutustuminen on ollut ehdottomasti Ossi-hankkeen parasta antia!
Senni Laine
projektipäällikkö