Rakennetaan yhdessä sijaishuollosta vahvempaa

Työelämä muuttuu kaiken aikaa, mihin jatkuva oppiminen pyrkii osaltaan vastaamaan. Organisaatioiden on tärkeää pitää huolta henkilöstönsä osaamisesta ja antaa mahdollisuuksia kouluttautumiseen. Tämä pitää yllä yrityksen elinvoimaisuutta ja säästää pitkällä aikavälillä monella taholla resursseja. Osaamisen kuvaamiseen, tunnistamiseen ja tunnustamiseen tarvitaan kuitenkin edelleen kehittymistä. Hektisen työelämän näkökulmasta opiskelujen tulee olla mahdollista suorittaa sujuvasti työn ohessa. Tarjontaa verkossa toteutettavien opintojen osalta tulee myös kasvattaa entisestään.

Työelämä ja koulutuksen järjestäjät lähemmäksi toisiaan

Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän vuorovaikutusta koulutuksen järjestäjän ja työelämän välille. Koulutuksen suunnittelun ja toteutuksen tulisi tapahtua vahvassa yhteistyössä kentän kanssa. Näin opiskelijat pääsisivät lähelle työelämää jo ammattiin opiskellessaan, ja tätä kautta lisä- ja täydennyskoulutuksista tulisi entistä luontevampi osa työelämää. OSSI-hankkeen yhtenä tavoitteena on, että ammatillinen koulutus saa tietoa alan nykyisistä osaamisvaatimuksista ja työtilanteesta, jotta opetusta voidaan kehittää ja opiskelijoita ohjata tarvittavaan suuntaan.

Tarvitsemme kohtaamisen paikkoja avoimen ja tiiviin keskustelukulttuurin ylläpitämiseksi oppilaitosten ja työpaikkojen välillä. Työpaikoille jalkautuminen, yhteiset aamukahvit sekä virtuaalinen työskentely yhteisten teemojen ja projektien äärellä ovat muutamia jo esille nousseita ideoita. Työssäoppimispaikkojen aktiivinen kartoittaminen ja näkyväksi tekeminen alan opiskelijoille, on myös osa toimivaa työelämäyhteistyötä.

Opiskelijoiden palautteista kumpuaa toive, että työelämän tulisi olla vahvemmin läsnä opetuksen arjessa – voisiko työelämästä valittavat työelämäkummit olla tukemassa tulevaisuudessa opetusta kertomalla vaikkapa käytännön esimerkkejä, mikä tukisi teorian siirtämistä käytäntöön. Samalla työelämäkummien kautta sijaishuollon vetovoimaisuus alan työpaikkana voisi vahvistua.

Työskentelyä rajapinnassa

Aloitin Suomen Diakoniaopiston asiakkuuspäällikkönä Oulussa elokuun alussa. Polkuni SDO:lle on kulkenut työskenneltyäni erilaisissa varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun tehtävissä. Työstäni lastensuojelulaitoksen ohjaajana on aikaa kuitenkin jo yli 15 vuotta. Lastensuojelujärjestössä työskentely sekä toimiminen ammatillisena tukiperheenä ovat puolestaan avanneet lähivuosina lastensuojelun avohuollon näkökulmaa.

Nykyisessä työssäni yhdistyvät sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatus- ja ohjausalan oppilaitos- ja työelämäyhteistyö. Puhutaan rajapinnassa olemisesta. Perehtyessäni OSSi – hankkeeseen ja sen raportteihin, mieleeni palautui samoja sijaishuollon solmukohtia, mitä raporteistakin nousi esiin. Suurella ymmärryksellä kaikkia alan toimijoita kohtaan, poimin tähän blogiin muutamia minua itseäni puhuttelevia teemoja.

Ammatillinen kohtaaminen

Keskustelin etiikan tutkija ja kouluttaja Annu Hahon (Esh, TtT) kanssa ikääntyvien osallisuuden edistämisestä ja omaohjaajien merkityksestä osallisuuden tukemisessa. Hän totesi lainsäädännön ja ammattietiikan määrittävän työtämme, mutta ihmisten kohtaamisessa vuorovaikutukseen vaikuttavat omat arvomme ja ammatti-identiteettimme. Oma arvomaailmamme puolestaan vaikuttaa ratkaisuihin, joita teemme työskennellessämme asiakkaan kanssa. Mitä ajattelemme itsestämme työntekijänä ja mikä todellisuudessa ohjaa toimintaamme? Onko se työtehtävien suorittaminen omaa etua tavoitellen, vai asiakkaassa olevan hyvän edistäminen? Mikä on siis motiivimme ja mihin perustamme toimintamme? Näitä herätteleviä kysymyksiä jäin pohtimaan sosiaali- ja terveysalan sekä kasvatusalan ammattilaisten ja asiakkaiden välisissä kohtaamisissa.

Poimin raporteista tekemiäni huomioita liittyen lasten, nuorten, henkilöstön sekä alan opiskelijoiden ajatuksiin. Näissä poiminnoissa näkyi mielestäni keskeisesti nimenomaan ammatillisen kohtaamisen merkitys.

  1. Lasten ja nuorten psyykkisen oireilun ymmärtäminen, mikä edellyttää työntekijöiltä mm. trauma- sekä neuropsykiatrista osaamista.
  2. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö. Lapsi ei ole irrallinen osa perheestään, sosiaalisesta kontekstistaan.
  3. Itsereflektiokyky: Eettisesti kestävä ja arvojen mukainen työskentely. ”Ainoa tie eteenpäin, vie sisäänpäin.” (Viktor Franklin)

Nuorten, henkilöstön ja opiskelijoiden toiveissa nousivat samat ajatukset sijaishuollon osaamisen kehittämisestä.

Osaamista sijaishuoltoon

Osaamista sijaishuoltoon –hankkeen tarkoituksena on olla osaltaan päivittämässä ammatillisten opettajien osaamista. Toisaalta hanke kehittää runsaan koulutustarjonnan kautta läpi koko hankkeen jo sijaishuollossa työskentelevien osaamista eri teemoista. Sijaishuollon osaamista voi edesauttaa kehittämällä ammatillisen koulutuksen koulutussisältöjä sekä tarjoamalla monipuolisia lisä- ja täydennyskoulutuksia työelämän muuttuviin tarpeisiin. Hanke voi olla myös välillisesti innostamassa työyhteisöjä yhteiskehittämiseen ja vaikkapa herättelemässä yksittäisen työntekijän intoa jatkokouluttautumiseen. Voidaan todeta, että näin jo alalla olevilla ja tulevaisuuden työntekijöillä on entistä paremmat valmiudet työskentelyyn.

Osaamiseen tarvitaan tietoa, keinoja ja erilaisia käytännön menetelmiä. Tarvitaan itsensä kohtaamisen taitoja sekä taitoja olla ryhmässä. Haastavia vuorovaikutustilanteita nuoren ja työntekijän välille muodostuu päivittäin. Ilman taitoa asettua nuoren asemaan ja virittymistä nuoren tunteeseen aidosti ja empaattisesti, voi oma sietokyky ylittyä. Sietokyvyn ylityttyä, riittämättömyyden tunne valtaa mielen ja puolustusmekanismit aktivoituvat. Ammatillisuus katoaa. Työkokemus- tai elämänkokemuskaan ei ole tae siitä, että ammatillisuus aina kantaisi. Tarvitaan kykyä reflektoida itseään ja omia käyttäytymistapojaan sekä osaamista muuttaa niitä. Elokuussa Pesäpuun toteuttama koulutus hankkeelle pureutui juuri osaltaan tähän teemaan, minkä tallenne on katsottavissa hankkeen Youtube kanavalla.

Tarvitaan kykyä katsoa nuoren oireiden ja käytöksen taakse. Voidaan puhua mentalisaatiotaidoista. Se on pyrkimystä nähdä päällepäin näkyvän käytöksen taakse pohtimalla, mitä mielentiloja käytöksen takana mahtaa olla. Mentalisaatiotaitoja voidaan pitää avaimena toisen ihmisen ymmärtämiseen, mutta myös oman itsen ymmärtämiseen. (Mentalisaatio ry). Nuori ei ole vain käytöksensä ja oireilunsa tulos, vaan syvästi yhteyttä ja ymmärrystä kaipaava yksilö. Nuori testaa ja hakee peräseinää. Vahva ja turvallinen aikuinen näyttää ja mallintaa, että tästäkin selvitään yhdessä. On ymmärrettävää, että kun keinot loppuvat, ihminen kuormittuu ja työ voi tuntua raskaalta. Joka tapauksessa, vuorovaikutustilanne lapsen ja aikuisen välillä on ensisijaisesti aina aikuisen vastuulla.

Työntekijöiden ymmärrys esimerkiksi varhaisten kiintymyssuhteiden merkityksestä lapsen kasvuun sekä traumatietoisuus ovat tärkeitä. Pelkkä ymmärrys ei tietenkään riitä, vaan resurssien kohdentaminen lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin on ensiarvoisen tärkeää. Sijaishuolto voi tarjota turvallisen kasvuympäristön ja antaa tukea moniin nuoren pulmiin, mutta kaikkeen sekään ei taivu.

Lasten ja nuorten osallisuus sekä oikeus tulla kuulluksi heitä itseään koskevissa asioissa on tänä päivänä jo itsestään selvä asia (Lapsen oikeuksien sopimus, Lapsella on oikeus tulla kuulluksi.) Heidän ottamisensa mukaan toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon oman ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti vahvistaa tunnetta vaikuttamisesta ja osallisuudesta. Lasten ja nuorten ajatuksilla ja mielipiteillä on todellakin väliä.

Yhteistyö rakentuu askel askeleelta

Miten jatkamme tästä eteenpäin vahvempana yhdessä? Yksi merkittävä askel on tulla mukaan Ossi-hankkeen koulutuksiin ja yhteisiin kohtaamisiin.  Hanke tarjoaa tulevan syksyn aikana runsaasti koulutuksia. Suosittelemme tutustumaan koulutuskalenteriimme. Lisäksi ammatillinen koulutus ja työelämä voisivat tahoillaan pohtia, millä tavalla lisätä tavoitteellista yhteistyötä.  Myös tarpeita ja sisältöjä lisä- ja täydennyskoulutuksiin voisimme pohtia entistä enemmän yhdessä. Kuten sanotaan, pienistä puroista kasvaa suuri joki.

Sari Seppänen

Asiakkuuspäällikkö, Suomen Diakoniaopisto

Antti Heinonen

Opettaja ja hankeasiantuntija Ossi-hanke, Suomen Diakoniaopisto

Jaa: